maanantai 16. lokakuuta 2017

Omppuapurit


Omenapuu teki tänä vuonna niin mahtavan sadon, että satoa oli pakko keittää mehuksi. Hilloista kumpikaan meistä ei oikein välitä. Ja omenoita voi syödä tuoreeltaan vain tiettyyn rajaan asti. Se raja ylittyi jo. Ei kiitos vähään aikaan. Kun parin viikon ajan syö omenoita joka päivä, alkavat ne maistua suussa jo unenkin läpi.

Niinpä tässä keiteltiin mehua noin 130 litrasta omenoita. Ei tosin yhtenä iltana. Oli tietysti usemman illan operaatio.

Kissat olivat luonnollisesti tässäkin puuhassa mukana. Häiriönä oikeastaan. Toiseen huoneeseen telkeäminen ei auttanut, koska sitä huutoa ja oven raapimista ei jaksanut kuunnella... Omenoiden halkominen oli liian mielenkiintoista seurattavaa. Pitäisi olla hyvillään, että ovat kaikessa mukana ja seurana, mutta kyllä se välillä hermoille käy kun ei mitään saa rauhassa tehdä...



Luonnollisesti omat lelut eivät kiinnostaneet ollenkaan. Edes ne pahvilaatikot.



Lopulta en pysynyt enää kärryillä, montako kertaa jomman kumman sai nostaa pöydältä alas lattialle. Liian monta! Varmaan joka kolmannen omenan kohdalla.



Kissat olivat tehneet päätöksen meidän puolesta: meillä juodaan ja pakastetaan omena-karvamehua. Mutta hei, syödäänhän niitä sirkkoja ja muita hyönteisiä, että seuraava muotivirtaus voisi olla karvojen juominen.



Omenat eivät tietenkään enää olleet kivoja, kun niitä antoi lattialle leikittäväksi. Hauskempi yrittää tunkea tassua veitsen ja leikkuulaudan väliin. Ja sitten ihmetellä, että miksi tuo hermostuu...


Mukavaa alkanutta viikkoa!

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Saunakissat



Kun ilmat kylmenevät ja lattiat tuntuvat ikävän kylmiltä tassujen alla, pyrkivät kissat hakeutumaan lämmönlähteisiin. Kuten esimerkiksi saunaan.

Yleensä ne ovatkin kavereina saunanlämmityksessä. Ainakin siihen asti, kunnes lauteilla tulee liian kuuma. Napu varsinkin. Se on pennusta asti tykännyt olla saunan lämmössä, välillä jopa ylälauteilla ihan löylyissäkin. Napun leppoista lämmössä torkkumista kuitenkin häirittiin jälleen kerran.


Napua ei häirikkö haitannut.


Vaikka häirikkö yritti purra ihan tosissaan.



Vaikka Napu onkin aina ilmeeltään enemmän tai vähemmän kiukkuisen näköinen (varsinkin salamavalon osuessa!), ei se oikeasti sitä ole. Hyvin lepsukka herra se kuitenkin on 😻

Mukavaa keskiviikkoa!



perjantai 6. lokakuuta 2017

Rätinsaalistaja




Pölyjen pyyhkiminen on kissojen mielestä hyvin jännittävää. Kiva, että edes jonkun mielestä. Omasta mielestä siinä ei ole mitään kivaa tai jännittävää.

Meillä Pii ainakin tykkää tulla katsomaan pölyjen pyyhkimistä. Tai yleensäkin kaikkea siivoukseen liittyvää. Käden huiskimisessa on varmaan jotain, mikä herättää sisäisen saalistusvietin. Lisäksi tämän puuhan seuraaminen on juuri sopivan yksinkertaista ja hiljaista Piille.


Pahaa aavistamaton ihminen ei tiedä...


Joutuneensa väijytykseen!


Silmät kiiluen pikkupeto odotti sopivaa tilaisuutta.


Ja se tilaisuus lopulta tulikin.

Luonnollisesti hyökkäyksestä ei saanut selviä kuvia, koska kännykkä ei tykkää yhdistelmästä hämärässä syöksyvä kissa yhdistettynä pelästyneeseen käyttäjään. Järkkäri pitäisi olla aina hollilla näitä tilanteita varten...

Mukavaa viikonloppua!

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kelpaa




Yleensä kun kissoille ostaa jotain, se ei kelpaakkaan. Ainakin jos nukkumapaikoista puhutaan. Kelpaamattomia petejä ja muuta sälää on meilläkin kaapissa jemmassa. Odottamassa sitä hienoa hetkeä, kun kissat (tai joku kissoista) oivaltavat, että tämähän on sittenkin kiva!

Tällä kertaa kissoille "hankittu" peti hyväksyttiin kuitenkin heti. Kääret ehti repiä auki ja ensimmäinen oli jo pedissä. Ihan hyvä saavutus. Kuten jo aiemmin tässä blogissa on mainittu, meillä tykätään ilmaisista ja kaupanpäällisistä. Ehkä tämä ajatusmaailma on siirtynyt meiltä ihmisiltä myös kissoille. Tämä lättänä peti tuli nimittäin kaupanpäällisenä ruokatilauksen yhteydessä. Olisikohan se kelvannut näin hyvin jos olisi maksanut jotain? Tosin ainahan se pahvilaatikko on paras loppupeleissä...


Piin oma.



Petiä oli mukava leipoa ja siinä oli nuuskimisesta päätellen jotain ihanaa hajua.



Tästä oli tarkoitus värkätä raapimatelineeseen hajonneen pesän paikalle isompi ja tukevampi nukkumapaikka. Ei vain nyt enää raaskisi, kerran peti kelpaa niin hyvin ihan tuollaisenaan lattialla. Saa nyt sitten nähdä, pitääkö puuhun keksiä joku toinen juttu.

Harmaus ja märkyys jatkuvat aina vain. Paistaisipa aurinko edes yhtenä päivänä. Pääsisi kuvailemaan Napu by the ocean - kuvia 😻

Mukavaa sunnuntaita!

tiistai 26. syyskuuta 2017

Pelkurit


Jokunen aika sitten siivotessani varastoa silmään sattui pölyyntymässä ollut radio-ohjattava auto. Sen on täytynyt olla aika kauan unohtuneena, koska itsellä ei ainakaan ole pienintäkään muistikuvaa sen alkuperästä.

Tyytyväisenä ajattelin, että tästä voisi saada kissoille hauskaa ajanvietettä. Laittaisi narulla lelun kiinni autoon. Miten helppoa olisikaan leikittää kissoja tämän avulla! Luulin tietysti väärin.

Kaksi pikku pelkuria. Niitä ne olivat. Lelu ei ollut kiva. Auto ei pidä juurikaan minkäänlaista ääntä, mutta ilmeisesti kissan korville ääni on jotain aivan hirveää. Vielä kun tuo vehje välillä syöksähtelee mihin sattuu...







Elli sentään uskalsi kokeilla tassun kanssa, Pii sen sijaan pysyi visusti Ellin takana. Turvassa hirviöltä.



Autosta oli oikeastaan enemmän hauskuutta meille ihmisille. Sen avulla oli nimittäin hauska pelästyttää (hyppäyttää) pahaa aavistamattomia ihmettelijöitä.

No tulipa kokeiltua tämäkin. Auto päätyi takaisin varastoon keräämään pölyä.

Mukavaa tiistaita!



tiistai 19. syyskuuta 2017

Ikkunassa odottamassa




Heti alkuun pahoittelut kuvien heikosta laadusta. Kauniimpia kuvia olisi voinut saada, jos olisi vähän viitsinyt miettiä mitä tekee. Mutta kun tässä yksi päivä oli niin ihana vastaanotto kotiin tullessa, että oli pakko räpsiä kuvia kännykällä asetuksista tai kuvakulmista välittämättä.

Meillä odotellaan yleensä ikkunassa, jos kissaparat ovat hylättyinä useamman tunnin. Toissa päivänä Pii oli jälleen tapansa mukaan ikkunassa. Muutkin yleensä ovat, jostain syystä ne eivät tällä kertaa kaivanneet meitä niin kamalasti...

Kuten olen jo aikaisemmin maininnut, Piillä on hieman omalaatuisia tyylejä hakea huomiota. Myös lasin lävitse. Tässä yksi esimerkki kuvasarjana:


No Ellin tassut kurkottavat ikkunaan.












Hmmm... Pitäisi varmaan pestä taas ikkunat 😸


Mukavaa tiistaita!


torstai 14. syyskuuta 2017

Meren äärellä



Kävimme tässä yksi päivä meren rannassa kuvailemassa auringonlaskua. Vaikka tämä onkin kissablogi, oli muutama kuva tästä reissusta pakko laittaa tännekin. Niin nättejä kuvia sai ihan pelkällä kännykän kameralla.

Vesi on jo aivan liian kylmää uimiselle, mutta varpaat sentään pystyi kastelemaan. 



Meri oli harvinaisen tyyni.








Ja se pakollinen jokapaikan jalkakuva.


Pakko silti laittaa edes yksi kissakuva arkistoista:

Pii viime marraskuussa


Seuraavat mahdolliset merikuvat ovatkin sitten Napun kanssa! Meidän kissat eivät ole koskaan nähneet merta (ei varmaan kyllä moni muukaan kissa...) Olisi mielenkiintoista käydä rannassa jonkun - eli Napun - kanssa. Napu ei ole koskaan pelännyt mitään, että tuskin merikään pelottaisi. Sitten kun sattuisi olemaan sellainen päivä, ettei sada... Tulisi hienoja rantaleijona kuvia 😸


Mukavaa torstaita!

perjantai 8. syyskuuta 2017

Päikkärikaveri



Lapsena päikkärit olivat jotain niin kamalaa ja turhaa. Näin vanhempana päikkärit taas ovat arjen luksusta. Päivällä on mukava nukkua pienet unet, jos vain sattuu olemaan aikaa.

Kissat nyt luonnollisesti nukkuvat päikkäreitä pitkin päivää. Jos meillä ihmisillä on aikaa pienille torkuille, tulevat kissat yleensä seuraksi. Varsinkin Pii. Se tykkää tulla nukkumaan kaveriksi mahan päälle. Tai jalkojen päälle. Itsekin nukahtaa helpommin, kun lämmin ja pehmoinen kehrääjä nukkuu seurana. Huonona puolena tietysti se, ettei silloin pääse itse kääntymään...






Niin viaton 😻


Mukavaa viikonloppua!

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Apuri




Oli aika vaihtaa kesäkukat syysversioihin. Napu sai olla apurina tässä puuhassa. Tai siis laadunvalvojana. Omaan tyyliinsä sopivana, vihaisen näköisenä esimiehenä.

Viime viikon sateet tuhosivat kukat lopullisesti. Saksimisella ehkä olisi saanut vielä eloa, mutta...


Kyllä nämä jouti jo heivata pois.


Kukat eivät kauheasti kiinnostaneet. Napu keskittyi mieluummin nuuskimaan kaikkia ihania sateen jälkeisiä ja alkaneen syksyn tuoksuja.









Ainakin sai vähän väriä muuten niin tylsään pihaan. Kaikki kukat ovat oikeastaan jo kukkineet. Vain vihreää ja ruskeaa on jäljellä.



No yksi vielä kukkii. Viimeinen kukkija on toissa vuonna istuttamani loistokärhö. Tämä ei ole oikeastaan meidän kasvuvyöhykkeen (V) kasvi, vaan vähän etelämmän. Mutta koska mielestäni nämä isokukkaiset kärhöt ovat kauniita, oli pakko kokeilla, menestyisikö se lämpimällä seinustalla. Kahtena vuonna se on kukkinut ja tuuhenee joka kerralla. Että eiköhän.


Napu olisi halunnut ennemmin päästä tutkimaan muuta pihaa. Oli tylsää olla yhdessä paikassa ja narukin oli liian lyhyt.


"Ai nyt ei mennä kävelyllä? Kuvataan typeriä kukkia? Jaaha"



Mukavaa sunnuntaita!



maanantai 28. elokuuta 2017

Venetsialaiset



Venetsialaiset olivat viime viikonloppuna. Nyt siis mennään syksyä kohti. Tosin viime päivinä on ollut niin kylmää ja tuulista, että syksyltä on jo tuntunutkin aika vahvasti.

Tätä tulen, valon ja veden juhlaa vietettiin tällä kertaa sateisessa kelissä. Kokkolassa Venetsialaiset ovat aina kaksipäiväiset ja mikä parasta: ilmaiset. Tänä vuonna kävimme vain toisena päivänä. Oikeastaan kuitenkin kahdesti, koska kävimme välissä kotona. Koska kissat 😸



Venetsia Drifting järjestettiin viidettä kertaa. Koska me kumpikin tykkäämme pörisevistä vehkeistä, oli täällä käytävä sateesta huolimatta. Niin ja kun satuimme saamaan liput. Olisi ollut sääli jättää käyttämättä...

Hieno laji, joka vaatii osaamista. Märästä radasta huolimatta vauhtia (ja kovaa ääntä) oli kuten pitääkin. 





Välillä autot saivat vähän osumaa.

Vettä satoi. Ja paljon. Sateenvarjosta ei ollut paljoa apua. Mieheni nimittäin hajotti sen heti alkumetreillä. Sateenvarjo pyörähti perinteisesti ympäri ja irtosi reunoista. Kuten elokuvissa käy.

Venetsialaisten aikana ammutaan raketteja klo 18 eteenpäin. Piti käydä kotona tarkistamassa, miten kissat reagoivat paukkeeseen. Ja vaihtamassa kuivempaa jalkaan. Meidän vanhemmat kissat eivät ole ikinä välittäneet raketeista, ja nämä nuoremmat ovat kuulleet ja nähneet niitä viime uutena vuotena. Hyvä oli kuitenkin tarkistaa ettei kotona hypitä seinille tai kyhjötetä sängyn alla.



Eivät ne välittäneet raketeista yhtään mitään. Elli päivysti ikkunassa paukkeen lähdettä. Pimeällä varmaan oli enemmän nähtävää.



Pii vuorostaan torkkui ja kuunteli raapimapuun pesässä. Kaikki ok siis.




Lauantaina puolen yön aikaan oli hieno ilotulitusshow. Harmiksi kamera jäi kotiin ja jouduin kuvaamaan puhelimella. Eli vähintään puolet kuvista heilahti.








Mökki- ja veneilykausi sai siis näin päätöksen. Syksy saakin jo tulla. Tämä kesä on ollut aikalailla sanoisiko surkea.


Mukavaa alkavaa viikkoa!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...