tiistai 12. joulukuuta 2017

Joulukalenteri



Tänä vuonna kissat saivat joulukalenterin ostettuna. Viime vuonnahan näillä oli itsetehty kalenteri, jossa oli paljon nameja pusseissa. Ajattelin tänä vuonna kiireen keskellä päästä vähän helpommalla ja tyytyä kaupan kalenteriin.

Miten suuri pettymys olikaan, kun ensimmäisen luukun avasi. Olemattomat namit. Ei riitä millään neljälle kissalle. Miten sitä tuli ajateltua, että yksi kalenteri riittäisi? Muutama pieni murunen luukkujen takana. Välillä osa nameista on joutunut hukkaan kun ne ovat tippuneet ja pyörineet jonnekin kaapin alle. Vanhemmat kissat ovat joutuneet tyytymään PartyMixeihin, koska välillä luukun takana on vain kaksi herkkupalaa...





Näin pieni määrä. Kalliita herkkuja. Ihan kiva kilohinta...



Toki positiivista tässä on se, että herkut ovat kelvanneet hyvin. Erittäin hyvin. Luukkujen avaaminen on oikein odotettu aamuinen tapahtuma.



Pii on niin perso näille herkuille, että on vaikea antaa Ellille omansa.



Ja välillä haukkaa ahneuksissaan sormesta.




Ensi vuonna meillä taitaakin sitten olla taas itsetehty kalenteri. Sitten ainakin kaikki neljä saavat tarpeeksi herkkuja. Tuntuu muutenkin hieman järkevämmältä avata luukku ja jakaa herkut kaikkien kanssa samaan aikaan.

Mukavaa tiistaita!






sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Lankakaveri



Heti ensimmäisten pakkasten tullessa tuli tarve aloittaa jälleen villasukkien kutominen. Paniikki oikeastaan. Aivan kuin muuten jalat jäätyisivät ja maailmanloppu olisi lähellä. Neljänsien parien aloittamisen jälkeen tätä voidaan ehkä voidaan varmaan sanoa jo pakkomielteeksi. Ja jännetuppitulehdus siihen päälle.

Kissat ovat olleet luonnollisesti hyvin kiinnostuneita tästä puuhasta. Elli varsinkin. Mutta Elli on tuhma, eikä anna kutoa rauhassa. Siksi kutomishetket pitää ajoittaa neidin puuhien mukaan. Pii saan olla mukana puuhassa, koska se on vihdoin oppinut sen tärkeimmän sanan: EI. Plussana vielä se, että Pii on niin laiska.



Oikeastaan Pii pystyy häiritsemään puuhaa pelkällä olemuksellaan. Kutomiseen tulee jatkuvasti silitystaukoja.


Vähän voi (ja pitääkin) kokeilla puikkoja. Mutta ne eivät ole niin kivoja "kuolleena".


Usein Pii nukahtaa kesken katselun.




No, ainakin saa vähän käytettyä tuota lankavarastoa pois. Joku on nimittäin lankahamsteri. Jos vain on jokin hyvä tarjous langoista... Ehkä voisi kumminkin seuraavaksi tehdä lapaset, villasukkia ei kuitenkaan määräänsä enempää tarvitse.

Mukavaa sunnuntaita ja ensimmäistä adventtia!



perjantai 24. marraskuuta 2017

Toto 5v.



Toto täyttää tänään 5 vuotta!



Kun lumimyrsky on vihdoin laantunut ja muuttunut tassut kastelevaksi loskakeliksi, on mukava nauttia syntymäpäiväherkkuja sisällä lämpimässä. Päiväunia nukkuen.

Toivotamme paljon onnea Totolle! 😻

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Haleja


Meilläkin saatiin maa valkoiseksi viikonlopuksi. Kissojen kanssa piti tietysti käydä pihalla ihmettelemässä lunta.

No jaa, oli vähän turha reissu. Kissoja ei olisi vähempää voinut kiinnostaa. Jotta ne olisivat päässeet edes hiukan nauttimaan ulkoilusta ja lumesta, piti niitä kantaa kauemmas talosta. Heti maahan laskettaessa luonnollisesti juostiin takaisin ovelle. Hyi miten märkää ja kylmää!

Tästä operaatiosta ei jäänyt ihailtavaksi mitenkään hienoja kuvia. Pelkkiä selkiä ja juoksevia takapuolia. Alla esimerkki.





Sisällä on huomattavasti mukavampi ihailla ulkomaailmaa. Turvallisesti ikkunan lävitse. Ja bongata lintuja. Lämpimässä ja kuivassa.





Viitisen minuuttia kestäneen ulkona reippailun jälkeen on tietysti vielä mukavampi mennä kaverin kanssa päikkäreille. Hakea lämpöä ja pehmeyttä toisesta. Ulkona oli niin kylmä! Luultavasti kissojen mielestä lämpömittarissa täytyi olla pilkkuvirhe, muka vain 0,5 astetta pakkasta.



Tämä on jo aika monesti sanottu, mutta sanotaan taas jälleen: jospa seuraavaksi ulkoillaan paremmalla fiiliksellä. Ehkä toistamalla sitä se toteutuu vielä joskus.

Mukavaa sunnuntaita!

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Pahaa!



Taas jälleen sai lisätä yhden ruokamerkin siihen pahojen ruokien pitkälle listalle. Nämä meidän nuoremmat kissat ovat nirsoista nirsoimpia otuksia. Tässä on kokeiltu jo vaikka mitä merkkejä. Luultavasti lähennellään jo sitä pistettä, että voisi sanoa kaikkia mahdollisia.

Pentuna nämä olivat kaikkiruokaisia, söivät mitä vain niille antoi. Nyt kelpaa vain tasan yksi märkäruokamerkki. Raksujen kanssa ei ole mitään väliä, kaikki menee alas. Käynyt jo useasti mielessä, että jos ne on vahingossa tullut opetettua nirsoiksi. Mutta kun meidän vanhemmat kissat syövät aivan mitä vain... Niiden kohdalla taas vuorostaan ei ole tullut vastaan ruokaa, joka ei kelpaisi.


Joka kerta kuitenkin tullaan innokkaasti katsomaan. 


Ruoka ilmeisesti tuoksuu hyvälle, mutta suuhun sitä ei päädy ollenkaan.


Pahaa!



Tämä ruoka otettiin kokeeksi kohtuu edullisen hinnan takia. Ja siksi, että vaihtoehdot alkavat olla aika vähissä. Kaikki ns. "tunnetut" merkit alkavat olla jo kokeiltu. 

Tästä paketista on nyt kokeiltu kaikkia makuja, eikä mikään kelpaa. Vanhemmilla kissoilla alkaa olla ihan kiitettävä määrä ruokaa jemmassa. Ärsyttävää nirsoilua. Hyvin ärsyttävää.



Tämä Greenwoodsin tonnikala on ainoa näille nirsokeille kelpaava. Makuvaihtoehtoina olisi tonnikalan lisäksi myös kana, mutta se ei kelpaa. Ellin ja Piin kohdalla ollaan siis aivan täysin tämän ruoan varassa.

Nyt kävi vielä niin, että joku unohti tilata tätä lisää ja ruoka loppui. Meillä kuollaan varmaan nyt sitten nälkään.

Mukavaa sunnuntaita!

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Raksuttaa vai ei


Me vitsailemme usein, että Pii on vähän hidasjärkinen. Oli se sitten sitä oikeasti tai ei, tämä vitsi sai taas jälleen vahvistusta muutama päivä sitten, kun yritimme ottaa kerjäyskuvia.

Voi tietysti olla, ettei ihmisten keksi toiminut hyvin houkuttimena. Mutta kun kerran Pii kerjää välillä yksinään tyhjällekin, oli oletuksena ettei sillä olisi väliä, mitä kädessä pitää. Pii ei kuitenkaan tällä kertaa tajunnut sitten millään, että mitä tässä nyt tapahtuu tai mitä pitäisi tehdä. Kerjäyskuvat olivatkin sitten tyhjäilmekuvia. Typerän näköisiä sellaisia.


Tyhjä katse.



Hölmö.

On tietysti aina se mahdollisuus, että tämä on Piin uusi temppu. Ainakin siitä on vähemmän vaivaa, kuin kerjäämisestä. Herkkuja pienellä vaivalla: näyttämällä tyhmältä.

Mukavaa sunnuntaita!


sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Leikkipaikka


Meidän säkkituoli on toiminut sivutoimenaan kissojen leikkipaikkana. Tai siis yhden kissan leikkipaikkana. Piin leikkipaikkana. Elli käy kyllä repimässä sitä, mutta muuten se ei ole mieluinen. Vanhemmat kissat eivät kiinnitä säkkiin oikeastaan huomiota ollenkaan. Typerä upottava hökötys.

Mutta mieltymyksiä on monia. Piin mielestä on ilmeisesti oikein hauskaa upottautua säkin uumeniin lelujen kanssa painiessa.






Pennusta asti.





Niin pieni...



Ellin touhuista olikin jo viime joulukuussa mainintaa. Meillä oltiin varmoja, että säkkiin tulee aika piakkoin reikiä, mutta sehän on kestänyt jo lähes vuoden repimistä! Se on aika hieno saavutus, kun ajattelee Ellin rei'ittämien vaatteiden määrää...


Mukavaa sunnuntaita!



sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Huomion hakua




Kissat ovat itsenäisiä, erakkoluonteisia otuksia. Näinhän sitä kuulee sanottavan. Joopa joo. Meillä ei ainakaan ole (ollut) sellaista kissaa, joka haluaisi lymytä jossain yksinään päivät pitkät. Meillä kissat ovat aina kaikessa mukana, hyvässä ja pahassa.

Oli puuhana sitten siivoaminen, käsityöt, lukeminen tai syöminen (ja kaikkea siltä väliltä) - mukana ollaan kaikessa. Jopa vessaan pitäisi päästä mukaan.



Niin harvoin kun sitä onkaan aikaa lukea yhtään mitään, on se pois kissojen saamasta huomiosta. 



Jos kirjan edessä esiintyminen ei tehoa, osaavat ne ottaa toiset keinot käyttöön. Huomion hakemiseen pahalla. Oikeastaan joka kerta lukuhetki keskeytyy toisesta huoneesta kuuluvaan räsähdykseen tai kolinaan. Kun kissoilla on tylsää ja ihmiset ovat tylsiä, pitää aloittaa tihutyöt.



Ellillä on oikeastaan parhain ja tehokkain tyyli: estetään lukeminen kokonaan. Tämä kuva on viime keväältä, mutta tämä sama hieno tyyli jatkuu vieläkin.

Yritä nyt sitten pysyä ajan hermoilla tai sivistää itseään tässä talossa. Pitäisi varmaan siirtyä äänikirjoihin.

Mukavaa sunnuntaita!

maanantai 16. lokakuuta 2017

Omppuapurit


Omenapuu teki tänä vuonna niin mahtavan sadon, että satoa oli pakko keittää mehuksi. Hilloista kumpikaan meistä ei oikein välitä. Ja omenoita voi syödä tuoreeltaan vain tiettyyn rajaan asti. Se raja ylittyi jo. Ei kiitos vähään aikaan. Kun parin viikon ajan syö omenoita joka päivä, alkavat ne maistua suussa jo unenkin läpi.

Niinpä tässä keiteltiin mehua noin 130 litrasta omenoita. Ei tosin yhtenä iltana. Oli tietysti usemman illan operaatio.

Kissat olivat luonnollisesti tässäkin puuhassa mukana. Häiriönä oikeastaan. Toiseen huoneeseen telkeäminen ei auttanut, koska sitä huutoa ja oven raapimista ei jaksanut kuunnella... Omenoiden halkominen oli liian mielenkiintoista seurattavaa. Pitäisi olla hyvillään, että ovat kaikessa mukana ja seurana, mutta kyllä se välillä hermoille käy kun ei mitään saa rauhassa tehdä...



Luonnollisesti omat lelut eivät kiinnostaneet ollenkaan. Edes ne pahvilaatikot.



Lopulta en pysynyt enää kärryillä, montako kertaa jomman kumman sai nostaa pöydältä alas lattialle. Liian monta! Varmaan joka kolmannen omenan kohdalla.



Kissat olivat tehneet päätöksen meidän puolesta: meillä juodaan ja pakastetaan omena-karvamehua. Mutta hei, syödäänhän niitä sirkkoja ja muita hyönteisiä, että seuraava muotivirtaus voisi olla karvojen juominen.



Omenat eivät tietenkään enää olleet kivoja, kun niitä antoi lattialle leikittäväksi. Hauskempi yrittää tunkea tassua veitsen ja leikkuulaudan väliin. Ja sitten ihmetellä, että miksi tuo hermostuu...


Mukavaa alkanutta viikkoa!

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Saunakissat



Kun ilmat kylmenevät ja lattiat tuntuvat ikävän kylmiltä tassujen alla, pyrkivät kissat hakeutumaan lämmönlähteisiin. Kuten esimerkiksi saunaan.

Yleensä ne ovatkin kavereina saunanlämmityksessä. Ainakin siihen asti, kunnes lauteilla tulee liian kuuma. Napu varsinkin. Se on pennusta asti tykännyt olla saunan lämmössä, välillä jopa ylälauteilla ihan löylyissäkin. Napun leppoista lämmössä torkkumista kuitenkin häirittiin jälleen kerran.


Napua ei häirikkö haitannut.


Vaikka häirikkö yritti purra ihan tosissaan.



Vaikka Napu onkin aina ilmeeltään enemmän tai vähemmän kiukkuisen näköinen (varsinkin salamavalon osuessa!), ei se oikeasti sitä ole. Hyvin lepsukka herra se kuitenkin on 😻

Mukavaa keskiviikkoa!



perjantai 6. lokakuuta 2017

Rätinsaalistaja




Pölyjen pyyhkiminen on kissojen mielestä hyvin jännittävää. Kiva, että edes jonkun mielestä. Omasta mielestä siinä ei ole mitään kivaa tai jännittävää.

Meillä Pii ainakin tykkää tulla katsomaan pölyjen pyyhkimistä. Tai yleensäkin kaikkea siivoukseen liittyvää. Käden huiskimisessa on varmaan jotain, mikä herättää sisäisen saalistusvietin. Lisäksi tämän puuhan seuraaminen on juuri sopivan yksinkertaista ja hiljaista Piille.


Pahaa aavistamaton ihminen ei tiedä...


Joutuneensa väijytykseen!


Silmät kiiluen pikkupeto odotti sopivaa tilaisuutta.


Ja se tilaisuus lopulta tulikin.

Luonnollisesti hyökkäyksestä ei saanut selviä kuvia, koska kännykkä ei tykkää yhdistelmästä hämärässä syöksyvä kissa yhdistettynä pelästyneeseen käyttäjään. Järkkäri pitäisi olla aina hollilla näitä tilanteita varten...

Mukavaa viikonloppua!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...