maanantai 21. elokuuta 2017

Vihainen Pii


Viime postauksessa mainitsin, että Pii ei jaa lelujaan. Jos se saa lelun hampaisiinsa, muut kissat tietävät pysyä poissa. Pii on pieni ja pippurinen. Ja toki omaa saalista pitää vartioida.

Lyhyellä videolla on yksi esimerkki tästä vartioimisesta. Elli on päivystämässä sängyn toisessa päädyssä, eli Piin mielestä aivan liian lähellä. Pahoittelut videon laadusta, meidän kamerassa ei ole kovinkaan hyvät videokuvaus-ominaisuudet...




Pii ei ole kuitenkaan meille ihmisille "vihainen", vaikka videon perusteella voisi äkkiä niin luulla. Siltä voi ottaa lelun pois, eikä se välitä siitä mitään. Kitisee lelua takaisin. Murina, sähinä ja joskus lyöminen koskee vain muita kissoja.

Laitetaan nyt vielä video lievennykseksi näistä Piin muista (lapsellisista) touhuista. Nössykkä se oikeasti on.





Mukavaa alkavaa viikkoa!

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Leluhirmu




Kuten varmaan kaikilla muillakin, meillä kissat tykkäävät olla mukana kaikessa. Esimerkiksi lakanoiden vaihdossa. Kun joku kaksijalkainen asettelee uutta lakanaa paikalleen, on sinne alle kiva kaivautua ja möngertää pitkin sänkyä.

Huomion siirtäminen toisaalle lelun heittelyn muodossa ei oikein toiminut suunnitellusti, sillä lelun kanssa oli kaikkein kivointa painia - yllätys yllätys - sängyssä...


















Mahdolliseen Missä muut kissat - kysymykseen tulee vastaus lyhyen videon muodossa ensi kerralla. Vaikka Pii on kovin viattoman näköinen ja oikea nössöilevä sylikissa, osaa se myös olla todella omahyväinen. Pii ei jaa leluja, jotka se saa "kiinni". Ei missään nimessä. Meidän muut kissat tietävät sen. Yhteiset leikit onnistuvat muuten aina loistavasti, kunhan Piille ei anna lelua "omittavaksi".

Piin käytös juontaa juurensa varmasti sen elämän alkutaipaleille. Silloin sen piti pitää puolensa, että sai ruokaa/saalista.


Mukavaa sunnuntaita! 😸

lauantai 5. elokuuta 2017

Oikeita kaloja


Muutama päivä sitten Elli ja Pii pääsivät katselemaan ensimmäistä kertaa ihan oikeita kaloja. Kahta ahventa, jotka olivat jääneet katiskaan.

Jokunen aika sitten tuli valtava inspiraatio päästä kalaan. Tai siis saada kaloja. Meillä on kummallakin todella huono kalaonni. Eli parempi oli harjoittaa tätä päähänpistoa katiskalla. Tosin on se kalaonni huono myös tämän kanssa; katiska on ollut kaksi kertaa kolmesta tyhjänä.



Koska ämpäri sattui olemaan mukana, mieleen juolahti tuoda nämä ensimmäiset ahvenet elävänä kissoille ihmeteltäväksi. Vettä vain ämpäriin ja kalat kyytiin. Matka oli kuitenkin aika lyhyt.



Kalat eivät kuitenkaan tuoneet sellaista riemuisaa vastaanottoa, kuin kuvittelin. Kalat olivat kivoja, mutta eivät kuitenkaan niin kivoja. Pii innostui ensimmäisenä vähän kokeilemaan tassullakin.








Elli rohkeni vähän myöhemmin.



Pii menetti mielenkiinnon. Ei ole niin kiva kuin robokala!





Elli olisi varmaan katsellut ja leikkinyt kauemminkin. Kaloja ei kuitenkaan viitsinyt kiusata kymmentä minuuttia kauempaa.

Kissat saivatkin kunnian syödä nämä kalat. Keitettynä. Näiden kanssa oli hyvä harjoitella kalan perkaamista seuraavaa kalasaalista varten, joka tulisi ihan meidän ihmisten syötäväksi. Ainakin jos niitä saisi vähän enemmän... Perkaamisessa meni tunti, mutta tulipa ainakin ruodottomia. Kissat tykkäsivät oikein paljon, vähän liikaakin. Ei meinannut seuraavana päivänä kelvata "normaali" ruoka sitten millään.


Kaloja ei sitten mitenkään huvikseen vahingoitettu tai kiusattu tätä postausta tehdessä 😸




sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Pöydän karvaajat



Pöydän päällä on kiva makoilla. Siinä on paljon tilaa. Voi vaikka painia. Näkeehän siitä samalla myös tiirata lintuja ja kaikkea muuta kivaa mitä ulkona liikuskelee. Harmi, että joku ilkimys ei ole enää pitänyt pehmuketta pöydän päällä. Muka niin kamalasti lähtee karvaa... Ja muka niitä ei ole tarkoitus repiä lattialle...




Elli oli eilen taas majoittunut pöydälle kärpäsjahdin jälkeen. Ajattelin hyödyntää tämän hetken kuvaamiseen. Elli nimittäin on erittäin harvoin paikoillaan, eikä siitä ole läheskään niin paljon kuvia, kuin Piistä.


Mutta Pii oli toista mieltä kuvauksen kohteesta.


Aina pitää edes jalat näkyä.


Eli nämä patukat.


Tai ainahan voi muullakin tavoin häiriköidä.


Vai Ellistä vain kuvia? Enkö olekaan pienin ja lellityin?


Sitten ei saa kuvata!



😸Mukavaa sunnuntaita! 😸



tiistai 25. heinäkuuta 2017

Sateen jälkeen



Vihdoin oli sateeton päivä! Yöllä tosin satoi, mutta sitähän ei lasketa. Päätimme käväistä Napun ja Piin kanssa ulkoilemassa pitkästä aikaa. Kumpikaan ei vain ollut oikein innoissaan märästä nurmikosta. Voisi se aurinko edes vähän vilahtaa, tuntuu niin syksyiseltä.


Valmiina koitokseen!


Tai sitten ei...


Heinäseiväshökötyksen alla oli kuivempaa. Samalla voi syödä heinää!


Pii ei tykännyt märästä nurmikosta.


Napun ilme kertoo kaiken.


Tai tämä kuva... Reipasta ulkoilua.





Kiukuttelu auttaa aina asiaan kuin asiaan. Sisälle siis.


Pitäisi varmaan ehtiä ulkoiluttaa näitä useammin, että tottuisivat. Ja toki paremmalla kuivemmalla kelillä.

Mukavaa tiistaita! 😸

torstai 20. heinäkuuta 2017

Napu vai Toto



Napu ja Toto ovat aika samannäköisiä kissoja, mikä ei sinällään ole ihme, onhan niillä sama emä. Vaikka niissä on paljon samaa, on niissä myös paljon eroja. Luonteeltaan ne ovat aivan erilaisia, mutta luonnehan ei tietenkään välity kuvien kautta.

Idea tähän postaukseen tuli Kassisen ja Sepon henkilökunnalta. Pieni sekaannus on hieno näpäytys siitä, ettei kannata aina tuudittautua siihen uskoon, että itselle päivänselvä asia olisi sitä myös muille.

Tätä postausta varten oli tarkoitus ottaa tuoreempia ja parempia kuvia, mutta taas yllättäen en ole ehtinyt paljonkaan kameraa käyttää. Joten vanhoilla vanhahkoilla kuvilla mennään.

Niin, niitä eroja. Sekalaisessa järjestyksessä;



Pään muoto. Totolla on aikalailla pyöreä pää, ja Napulla taas kulmikas. Totolla on myös paljon "lättänämpi" sivuprofiili, tai toisin sanoen lyhyempi kuono.



Kuviointi kummankin naamassa on lähes identtinen. Ainoa ero on Napun vasemmassa poskessa. Siinä oranssi levittäytyy laajemmalle.



Ilmeissä on myös tavallaan eroja. Napu on yleensä (ei aina!) "vihaisen" näköinen. Tai ehkä paremmin voisi sanoa; Totolla on isot pyöreät silmät, ja Napulla taas pienemmät mantelin muotoiset.



Helpoiten Napun ja Toton erottaa kuitenkin värityksestä. Napu on kirkkaamman oranssi, ja Toto rusehtavan oranssi. Ero ei ole luonnossa ihan näin raju, kuten yllä olevassa kuvassa, mutta huomattava kuitenkin. Toton turkki on oikeastaan oranssin raidallinen.


Pentuna Totolla oli selvempi raidoitus.


Huonossa keinovalossa Toton turkki näyttää kuitenkin lähes samalta, kuin Napun.


Tästä tuli omasta mielestä vähän sekava kirjoitus. Ajatus ja kirjoitustaito hukassa näköjään taas vaihteeksi. Jospa tästä nyt jotain selkoa sai 😸




lauantai 15. heinäkuuta 2017

Pii 1v.




Tänään meillä juhlitaan taas synttäreitä! Pii täyttää yhden vuoden. Piin oikeaa syntymäpäivää ei ole tietenkään tiedossa, mutta tämän päivän sovimme aikoinaan.

Piin ei ollut tarkoitus jäädä meille, mutta nyt ei voisi enää kuvitellakaan etteikö se olisi "perheen" pienimpänä mukana joukossa. Lellikkinä. Omalaatuisena, vähän hölmönä kehrääjänä.

Tänään Pii saa erityisen paljon huomiota, leikitystä ja herkkuja. Uusi lelukin odottaa paketissa vauhdikkaita leikkejä.
















😽😽  Oikein paljon onnea Piille!  😽😽



keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Weteraanikonepäivillä



Vaikka tämä onkin kissablogi, niin välillä voi kirjottaa vähän muustakin aiheesta. Löytyyhän tästä välillä myös käsityöräpellyksiäkin.

Eli, viime viikonloppuna järjestettiin taas vuosittaiset Weteraanikonepäivät Oulaisissa. Tämä tapahtuma sattui olemaan viikonloppureissun varrella, joten mikä ettei. Weteraanikonepäivät ovat Weteraanimoottorikerho Wanha Woima ry:n järjestämä valtakunnallinen tapahtuma, jossa on työnäytöksiä, auto- ja traktoriparaateja, rompetori, näyttelyitä ja muuta tapahtumaa. Oulaisten keskustasta kulki jatkuva ilmainen linja-autoyhteys tapahtumapaikalle.

Valitsimme vain väärän päivän: sunnuntain. Se sattui olemaan erittäin hiostavan kuuma päivä, vaikka olikin pilvinen. Ukkosta ilmassa.

Kuvia tuli napattua sen mukaan mitä muistin. Kameran käyttö unohtui katsellessa.




Heinäseipäiden tekoa.



Näyttelyssä oli myös vanhoja autoja laidasta laitaan. Punainen Jaguar oli ollut jossain elokuvassa joskus.






Joskus vielä jos pystyisi ostamaan tällaisen kesäautoksi... Haaveessa on hyvä elää.



Vanhoja traktoreita oli valtavat määrät siisteissä riveissä.








Moottorisahaveistoksia. Kissaveistosta ei kuitenkaan ollut...







Ja tietysti se parhain, eli rompetori. Kuvattavaa olisi ollut paljon, mutta jostain syystä kuvaaminen unohtui ensimmäisen telttarivistön jälkeen...














Ihanat värit.



Rompetorin tavarapaljoudesta huolimatta ainoaksi ostokseksi jäi tämä ovikoriste. Vaikka teenkin itse käsitöitä ja askartelen, niin mielestäni on myös tärkeä tukea suomalaisia käsityöläisiä ostamalla heidän tuotteitaan. Massatuotettuja tavaroita on kuitenkin kaupat pullollaan.

Mutta missä olivat kissojen tuliaiset? Koko tapahtumassa ei ollut ainoatakaan kojua, missä olisi ollut näille tärkeimmille tuliaisia! Vähän harmitti, kun kotona ennen lähtöä niille puhelin, että herkkuja ja leluja tulee sitten illalla. Vaikka eivät ne tietysti ymmärtäneet, mutta silti...


Mukavaa keskiviikkoa!









LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...