maanantai 28. elokuuta 2017

Venetsialaiset



Venetsialaiset olivat viime viikonloppuna. Nyt siis mennään syksyä kohti. Tosin viime päivinä on ollut niin kylmää ja tuulista, että syksyltä on jo tuntunutkin aika vahvasti.

Tätä tulen, valon ja veden juhlaa vietettiin tällä kertaa sateisessa kelissä. Kokkolassa Venetsialaiset ovat aina kaksipäiväiset ja mikä parasta: ilmaiset. Tänä vuonna kävimme vain toisena päivänä. Oikeastaan kuitenkin kahdesti, koska kävimme välissä kotona. Koska kissat 😸



Venetsia Drifting järjestettiin viidettä kertaa. Koska me kumpikin tykkäämme pörisevistä vehkeistä, oli täällä käytävä sateesta huolimatta. Niin ja kun satuimme saamaan liput. Olisi ollut sääli jättää käyttämättä...

Hieno laji, joka vaatii osaamista. Märästä radasta huolimatta vauhtia (ja kovaa ääntä) oli kuten pitääkin. 





Välillä autot saivat vähän osumaa.

Vettä satoi. Ja paljon. Sateenvarjosta ei ollut paljoa apua. Mieheni nimittäin hajotti sen heti alkumetreillä. Sateenvarjo pyörähti perinteisesti ympäri ja irtosi reunoista. Kuten elokuvissa käy.

Venetsialaisten aikana ammutaan raketteja klo 18 eteenpäin. Piti käydä kotona tarkistamassa, miten kissat reagoivat paukkeeseen. Ja vaihtamassa kuivempaa jalkaan. Meidän vanhemmat kissat eivät ole ikinä välittäneet raketeista, ja nämä nuoremmat ovat kuulleet ja nähneet niitä viime uutena vuotena. Hyvä oli kuitenkin tarkistaa ettei kotona hypitä seinille tai kyhjötetä sängyn alla.



Eivät ne välittäneet raketeista yhtään mitään. Elli päivysti ikkunassa paukkeen lähdettä. Pimeällä varmaan oli enemmän nähtävää.



Pii vuorostaan torkkui ja kuunteli raapimapuun pesässä. Kaikki ok siis.




Lauantaina puolen yön aikaan oli hieno ilotulitusshow. Harmiksi kamera jäi kotiin ja jouduin kuvaamaan puhelimella. Eli vähintään puolet kuvista heilahti.








Mökki- ja veneilykausi sai siis näin päätöksen. Syksy saakin jo tulla. Tämä kesä on ollut aikalailla sanoisiko surkea.


Mukavaa alkavaa viikkoa!

maanantai 21. elokuuta 2017

Vihainen Pii


Viime postauksessa mainitsin, että Pii ei jaa lelujaan. Jos se saa lelun hampaisiinsa, muut kissat tietävät pysyä poissa. Pii on pieni ja pippurinen. Ja toki omaa saalista pitää vartioida.

Lyhyellä videolla on yksi esimerkki tästä vartioimisesta. Elli on päivystämässä sängyn toisessa päädyssä, eli Piin mielestä aivan liian lähellä. Pahoittelut videon laadusta, meidän kamerassa ei ole kovinkaan hyvät videokuvaus-ominaisuudet...




Pii ei ole kuitenkaan meille ihmisille "vihainen", vaikka videon perusteella voisi äkkiä niin luulla. Siltä voi ottaa lelun pois, eikä se välitä siitä mitään. Kitisee lelua takaisin. Murina, sähinä ja joskus lyöminen koskee vain muita kissoja.

Laitetaan nyt vielä video lievennykseksi näistä Piin muista (lapsellisista) touhuista. Nössykkä se oikeasti on.





Mukavaa alkavaa viikkoa!

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Leluhirmu




Kuten varmaan kaikilla muillakin, meillä kissat tykkäävät olla mukana kaikessa. Esimerkiksi lakanoiden vaihdossa. Kun joku kaksijalkainen asettelee uutta lakanaa paikalleen, on sinne alle kiva kaivautua ja möngertää pitkin sänkyä.

Huomion siirtäminen toisaalle lelun heittelyn muodossa ei oikein toiminut suunnitellusti, sillä lelun kanssa oli kaikkein kivointa painia - yllätys yllätys - sängyssä...


















Mahdolliseen Missä muut kissat - kysymykseen tulee vastaus lyhyen videon muodossa ensi kerralla. Vaikka Pii on kovin viattoman näköinen ja oikea nössöilevä sylikissa, osaa se myös olla todella omahyväinen. Pii ei jaa leluja, jotka se saa "kiinni". Ei missään nimessä. Meidän muut kissat tietävät sen. Yhteiset leikit onnistuvat muuten aina loistavasti, kunhan Piille ei anna lelua "omittavaksi".

Piin käytös juontaa juurensa varmasti sen elämän alkutaipaleille. Silloin sen piti pitää puolensa, että sai ruokaa/saalista.


Mukavaa sunnuntaita! 😸

lauantai 5. elokuuta 2017

Oikeita kaloja


Muutama päivä sitten Elli ja Pii pääsivät katselemaan ensimmäistä kertaa ihan oikeita kaloja. Kahta ahventa, jotka olivat jääneet katiskaan.

Jokunen aika sitten tuli valtava inspiraatio päästä kalaan. Tai siis saada kaloja. Meillä on kummallakin todella huono kalaonni. Eli parempi oli harjoittaa tätä päähänpistoa katiskalla. Tosin on se kalaonni huono myös tämän kanssa; katiska on ollut kaksi kertaa kolmesta tyhjänä.



Koska ämpäri sattui olemaan mukana, mieleen juolahti tuoda nämä ensimmäiset ahvenet elävänä kissoille ihmeteltäväksi. Vettä vain ämpäriin ja kalat kyytiin. Matka oli kuitenkin aika lyhyt.



Kalat eivät kuitenkaan tuoneet sellaista riemuisaa vastaanottoa, kuin kuvittelin. Kalat olivat kivoja, mutta eivät kuitenkaan niin kivoja. Pii innostui ensimmäisenä vähän kokeilemaan tassullakin.








Elli rohkeni vähän myöhemmin.



Pii menetti mielenkiinnon. Ei ole niin kiva kuin robokala!





Elli olisi varmaan katsellut ja leikkinyt kauemminkin. Kaloja ei kuitenkaan viitsinyt kiusata kymmentä minuuttia kauempaa.

Kissat saivatkin kunnian syödä nämä kalat. Keitettynä. Näiden kanssa oli hyvä harjoitella kalan perkaamista seuraavaa kalasaalista varten, joka tulisi ihan meidän ihmisten syötäväksi. Ainakin jos niitä saisi vähän enemmän... Perkaamisessa meni tunti, mutta tulipa ainakin ruodottomia. Kissat tykkäsivät oikein paljon, vähän liikaakin. Ei meinannut seuraavana päivänä kelvata "normaali" ruoka sitten millään.


Kaloja ei sitten mitenkään huvikseen vahingoitettu tai kiusattu tätä postausta tehdessä 😸




LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...